Kuvassa suomalainen trap-artisti
Muistatteko, kun Tippa-T oli musiikkipiirien kuuma peruna, jonka ronskit tekstit ja estottomuus polttelivat näppejä? Varovasti ihailtiin Nuaren kukon kylmänviileää trap-henkeä, Tippa-T:n rytmistä flow’ta ja tehokasta snare-räiskintää. Nuori kukko kruunattiin nopeasti suomitrapin kuninkaaksi, koska käytännössä Suomessa ei ollut muitakaan varteenotettavia tekijöitä.
Turkulaisen kukon debyyttialbumi White löysi vielä oman faninsa, vaikka se olikin soundiltaan jo edeltäjäänsä huomattavasti kulutetumpi. Pohjattomassa uhossa oli kuitenkin edelleen tietynlaista vaarantunnetta, joka sai kiinnostumaan. Tippa-T:n tekstit olivat kielletty hedelmä, jotka oli kuultava, vaikka kappaleet herättäisivät kuvotusta. Paukuta sun pimppii oli kaikessa mauttomuudessaan ja musiikkivideoidensa kanssa omanlaisensa kuriositeetti, jota ei voinut ohittaa. Inhosit sitä tai et, olet kuitenkin kuunnellut sen.
Sitten Tippa-T alkoi lähennellä sellaista tasoa, ettei enää kuunnellessa voinut olla varma onko tekijä tosissaan, psykoosissa vai ainoastaan vähän hölmö. Irwiniä pahoinpitelevä Ei tippa tapa on ajatuksena jopa ihan viihdyttävän itseironinen. Toteutus oli lopulta toinen. Kappale kierrätti laimeaa biittiä, joka ei saanut aikaan kunnollista jännitettä ja yhteislaulumainen kertosäe oli aivan liian ulkona artistin luonteesta. Tympäännyttävyyden kruunasi kappaleen ”tää on vaan läppää” -henkisyys, joiden mukaan tyhmä kuuntelija ottaa vain liian tosissaan. Oli sitten kyse seksismistä tai mistä hyvänsä, asiayhteydestä huolimatta kommentti herättää aina pelkästään myötähäpeää.
Kaikesta huolimatta Tippa-T:ssä on ollut tietynlaista lunastamatonta potentiaalia. Vaikkei räppärin teksteissä ei ole ollut juurikaan päätä eikä häntää, hävyttömän toimivat bängerit ovat antaneet paljon anteeksi. Juuri tästä syystä myös sympaattisen turkulaisesti nimettyä Iso kirkol -kappale kiinnosti minua. Varovan toiveikkaasti laitoin kappaleen soimaan.
Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo heittämässä läppäriäni ikkunasta. Aloituslaini ”ei perjantai, ei lauantai, vaan rai-rai-rai se on rilluntai” (kyllä, luit oikein) herätti spontaanin ja surrealistisen naurureaktion. Samaan aikaan tuli huono omatunto, että reaktioni oli väärä. Ei lelunsa pudottavalle vauvallekaan saa nauraa, ettei se luule kyseessä olevan hauska leikki.
Tippa T:n päivien luettelointi on koomista kuunneltavaa kuin Pääpäivä-renkutus, mutta ilman Pää-äijien pilkettä silmäkulmassa. Rinnastus tähän huumori-duoon ei ole Tippa-T:n kohdalla mairea rinnastus, vaikka räppäri yrittääkin kovin tehdä itsestään vitsiä.
Rai-rai-rai rilluntai -kertosäkeen lisäksi kappaleella kuullaan sekä geneerisiä hard rock -riffejä (kyllä, luit jälleen oikein) ja Ibiza-biitti (kyllä, ei vieläkään vitsi) milleniumin vaiheesta. Tippa T:n muodonmuutos Petri Nygårdiksi on alkanut todella. Erotuksena on, että vanha Petri Nygård oli huvittava olemalla tarkoituksella pelle, mutta Tippa-T:ltä se tulee ihan luonnostaan ja olematta huvittava.
Kauas on tultu Nuaren kukon trap-maailmasta, josta pystyi vielä pitämään. Nyt kupin pohjalla on tilkka kitkerää ja väljähtänyttä teetä, joka on viisaampaa viskata viemäriin. Ensisijaisesti oman terveytensä vuoksi. Eiköhän näitä halpuutettuja ja mielikuvituksettomia dokausralleja olla kuultu jo tarpeeksi.