Jahas, se olisi pitkästä aikaa Parasta tässä ja nyt -katsauksen aika. Kyse on siis Spotifyssa ylläpitämästäni soittolistasta, jolle täysin mielipuolisesti ja mielivaltaisesti valikoin kaikki parhaat kappaleet uusista julkaisuista. Kuten koko moderni maailma, yhteiskunta ja sivilisaatio, soittolista on jatkuvan muutoksen alla. Ole siis hyvä ja käy tilaamassa soittolista itsellesi, niin pääset nauttimaan soittolistan antimista, jota päivitän jatkuvasti.
***
Kate Boy on kolmihenkinen elektropop-pumppu, joka julkaisi reilu viikko sitten debyyttialbuminsa One. Yhtyeen musiikki onkin mielenkiintoinen sekoitus skandinaavista, paikoin jopa Lykke Li -henkistä, kylmäkiskoisuutta ja tanssittavaa synthpoppia, joka parhaimmillaan muistuttaa Depeche Moden tanssittavimpia kappaleita. Kate Boyn musiikki iskee sopivalla tavalla kokeellisemman ja valtavirtaisemman materiaalin välimaaston. Sen sointi on virkistävän uutta, mutta yhtä aikaa tuttua, kun musiikissa yhdistyvät perinteiset instrumentit ja digitaaliset efektit. Toisaalta musiikki on myöskin juuri niin pophermoa kutkuttelevaa, että sen rytmien vallassa voisi hyökätä tanssilattialle. Omaksi suosikikseni yhtyeen levyltä muodostunut kappale Human Engine, joka on suoraviivainen ja energinen kappale, joka kulkee kohti päämääräänsä kuin veturi. Kappale edustaa yhtyeen debyytin pophenkisintä puolta. Human Enginellä yhdistyvät yhtyeen melodramaattisuus, tiukat popkoukut ja tarttuvat bassolinjat. Kappaleessa soi moderni skandinaavinen pop-estetiikka erittäin syvällä.
Palaan mielessäni usein mielelläni kesään 2014. Tarkemmin sanottuna Ruisrockiin ja Pepe Willbergin & Saimaan keikalle, kun Saimaa-orkesteri koko laajuudessaan revitteli sydämensä kyllyydestä. Ensin yleisömerestä häkeltynyt, sitten kiusaantunut ja lopulta jopa liikuttunut Pepe Willberg tulkitsi massiivisia popjärkäleitä. Pepe jäi matkasta, mutta yksi viime viikkojen hienoimmista levyistä on ollut Saimaan Matka mielen ytimeen. Tehosekoittimesta tutun Matti Mikkolan seuraava suuri hengentuote on jamittelupohjainen cover-levy, joka suvereenilla tavalla ottaa haltuunsa kappaleita Dingosta, Lentävän kalakukkoon ja Coitus Intin Per Vers runoilijaan. Levy on kuin mielipuolisen proge-myllyn läpi survottu Suuri suomalainen laulukirja, joka puhtaalla psykedeelien voimalla on singottu mielen ytimen kautta täysin uusiin sfääreihin. Mahtipontiseen loppurevittelyyn yltyvä Per Vers runoilija on yksi levyn kappaleista, joka kirkkaimmin tekee yhtä aikaa kunniaa alkuperäiselle loistavalla sävellykselle, mutta joka myös omalla sovituksellaan jättää alkuperäisversion tylysti omaan varjoonsa.
Kolmantena nostona listallani on suomalainen Varvara, joka on valmistelemassa kolmatta albumiaan, joka on tarkoitus julkaista ensi vuoden puolella. Rujosta rock-soundista huolimatta kappaleen taustalla on sanoma, joka on lämmin ja kaunis. Soundin tekemässä haastattelussa Mikko Kiri avasi kappaleen sanomaa seuraavasti: ”Sitä miettii, että jos ihan kaikki isät ja äidit avoimesti kertoisivat lapselleen välittävänsä, niin olisivatko kaakonkulman penskatkin valoisampia?” Tällä Kiri viittaa siihen, miten hän on kokenut ihmisten muuttuvan synkemmän oloisiksi. Sons soi lujaa ja kovalla energialla. Tuntuu kuin kertosäkeen uhmakkaasti soivat kitarat hyökkäisivät päälle samaan aikaan, kun solisti Kiri äänihuuliaan kiristellen päästää sanottavansa ilmoille. Kappale on toimiva sekoitus kovaa garage-rämistelyä ja tarttuvia melodioita, jotka hyvässä yhteissoinnissa kuljettavat kappaletta eteenpäin.
***
Näiden mainintojen lisäksi soittolistalta löytyy monia vähintään yhtä mielenkiintoisia kappaleita, kuten uutta Missy Elliottia, Cheatahsia, Daughteria ja Hot Chipia. Käy tutustumassa listaan niin tiedät, mikä ainakin millainen uusi musiikki minun makuhermostoani hyväilee.