Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Powerin kanssa.
Audiohifistely on täysin oma taiteenlajinsa. On olemassa kaiuttimia, joiden hinnat saavat sydämen pomppaamaan kauhusta, ja kaapeleita, joiden metrihinnalla maksaisi vuokran. Kultakorvaisimmat kuuntelijat erottavat pienimmätkin nyanssit erilaisten kaiuttimien välillä – tai ainakin väittävät erottavansa. Laitearvosteluja lukiessa välillä voi joutua miettimään, kuvaillaanko mielikuvakoukeroilla hyvää viiniä vai äänenlaatua.
Ihan sellaisia laitteita en ole sentään hankkinut, enkä edes väitä olevani tarkkakorvaisin musiikinkuuntelija. Jonkin verran kuitenkin olen vuosien aikana satsannut omaan musiikinkuunteluuni muutoinkin kuin pelkkien levyjen suhteen. Tässä kirjoituksessa esittelen, millaisiin laitteisiin olen rahojani hassannut. Omat laitteeni olen ostanut lähes poikkeuksetta käytettynä, mikä on ollut erittäin viisas valinta. Eipä äänentoistolaitteet useinkaan kulu puhki.
Työpöytälaitteistoni sisältää tällä hetkellä Cambridge Audion Dacmagic Plus -nimisen mötikän, joka tällä hetkellä toimii pääasiassa kuulokevahvistimena. Laadukkaan DA-muuntimen sisältävänä laitteena, olen kuitenkin todennut sen hyödylliseksi. Ajan kaiken läppäriltä kuuntelemani musiikin Dacmagicin läpi. Nimensä mukaisesti DA-muunnin muuntaa digitaalisen äänisignaalin analogiseksi, mikä tekee musiikista selkeämpää ja vähemmän pakatun kuuloista. Eron huomaa pelkästään streamatessakin musiikkia, puhumattakaan lossless-tiedostoista.
Aikoinaan hankin kyseisen laatikon, koska ajattelin jonain päivänä liittäväni aktiivikaiuttimet sen kylkeen. Kaiuttimet ovat edelleen ostamatta, koska tällä hetkellä sellaisille ei olisi edes käyttöä. Olen kuitenkin pitänyt laitteen siitä huolimatta, koska olen todennut sen päteväksi kuulokevahvistimeksi. Lisäksi tarvittaessa laitteen voi liittää monenlaisiin järjestelmiin, koska siinä on reilusti liittimiä. Toisin sanoen laite on ollut liian monikäyttöinen, että olisin viitsinyt luopua siitä.
Työpöydällä Dacmagicin kyljessä lojuvat kuulokkeeni Sennheiserin HD555 kuulokkeet, jotka on pienellä kikalla modattu HD595 veroisiksi – tai niin ainakin internetissä väitettiin. Todellisuudessahan kuulokkeista on poistettu sisältä kumiset vaimentimet, joita ilman kuulokkeiden bassontoisto parani aavistuksen verran. Tiedä sitten onko kuulokkeiden ero todellisuudessa niin mitätön. Vaikka kuulokkeet ovat vanhat, ne ajavat asiansa edelleen moitteettomasti. Salaa haaveilen päivittäväni kuulokkeet uudempiin.
Työpöydältä sohvan ääreen.
TV-tasoani koristavat omat rakkaimpani, eli B&W:n 685-malliset kaiuttimet. Myönnetään, että TV-taso on täysin väärä paikka kaiuttimille. Yksiöni nurkassa nököttävät kaupan päälle saamani jalustat, mutta logististen haasteiden vuoksi kaiuttimet ovat joutuneet sopeutumaan tilanteeseen. Kaiuttimet ovat iloksi sekä silmille että korville. Kokoonsa nähden kaiuttimissa on yllättävän muhkea bassontoisto, mutta tärkeintä kuitenkin on selkeä diskantti, joka toistaa ylätaajuudet selkeästi ja kauniisti. Kokonaisuudessaan kaiuttimet soivat hyvin luonnollisesti, mikä on mielestäni olennaisinta, jos kuuntelee musiikkia paljon.
Kaiuttimet ovat kiinni Rotel RA-12-stereovahvistimessa, jonka ostin vasta reilu vuosi sitten. Tulin ostaneeksi vahvistimen osittain mielijohteesta, koska sattumalta törmäsin ylipääsemättömään tarjoukseen. Lisäksi Rotel on edeltäjäänsä huomattavasti siistimpi ja monikäyttöisempi yksilö.
Olen todennut, että vahvistin on sopinut erinomaiseksi pariksi kaiuttimieni kanssa, koska Rotel ja B&W ovat äänentoistoltaan hyvin samankaltaisia. Erittäin tasapainoinen sointi ja yllättävän hyvä matalien taajuksien toisto. Yhdessä laitteet tuottavat selkeää ääntä, josta yksityiskohdat erottautuvat selkeästi.
Ja mistä ääni sitten tulee?
Suurimman osan musiikista ohjaan Apple TV:n kautta vahvistimeen, joka muuten sekin sisältää erittäin hyvän DA-muuntimen. Perinteikkäämpi vaihtoehto on vanha kunnon levysoitin, jonka hankkimisesta koko äänentoistolaitteiden ostoskierre omalla kohdallani lähti. Vinyyleitä kuunnellessani luotan vanhaan kunnon Dual 505-4-soittimeeni, jonka metsästin kolmisen vuotta sitten turkulaiselta kirpputorilta.
Miksi olen sitten kuluttanut rahojani äänentoistoon? Koska on kierolla tavalla hauskaa vertailla laitteita keskenään ja päivystää nettipalstojen myynti-ilmoituksia. Tärkeämpää kuitenkin on se, että kuunnellessa eron on lopulta huomannut. Jos kerran kuuntelen jatkuvasti musiikkia, niin miksen kuuntelisi sitä hyvällä laadulla? Sen voi kuitenkin kyseenalaistaa, onko ero äänentoistossa vain pääni sisällä. Ehkä, ehkä ei.