Rakastin ajatusta Reginan ja Ruger Hauerin yhteislevystä. Ensimmäisten kuuntelujen perusteella olin todella innostunut levystä. Erityisesti Mikko Pykärin tuotanto tunkeutui ihon alle ja jäin vain ihastelemaan hänen työtään. Myös kolmikon räpit kolahtelivat tasaisesti, kuten odotinkin. Parissa päivässä innostukseni lopahti täysin. Parisuhteen alkuhuuman jälkeen näyttäytyi arki ja aloin nähdä Maturessa ei-niin-ihania puolia.
Kunnioitan sitä, miten yhtye on jokaisen levyn jälkeen vienyt musiikkiaan erilaiseen suuntaan, vaikka viimeisimmällä lähestytään voimakkaasti jäsenten viimeisimpiä soolotuotoksia. Mature tuntui oudolla tavalla helpolta levyltä ja tarttumapintaa sai todella hakea. Eniten kuitenkin häiritsi levyn sekava luonne, joka sahasi jossain lähes klubiräpin ja soolo-Pyhimyksen välimaastossa. Puolet levyn kappaleista kuulosti täytteeltä, jonka ylitse vain hyppi, koska ne eivät tuoneet tarjonneet mitään uutta kuultavaa.
Reginan ja Ruger Hauerin soivat yhteen erinomaisesti ja yllättävän luonnollisesti. Ongelma on kuitenkin se, ettei kumpikaan lopulta tunnu haastavan itseään. Reginan puolisko on vahvasti omalla mukavuusalueellaan, sillä Mikko Pykärin taustat kuulostavat hyvin vahvasti perinteiseltä Reginalta, mutta ovat suomiräpin hiekkalaatikon ulkopuolelta tuotuina virkistävää vaihtelua. Kappaleiden kuorruttaminen Iisan heleällä laululla ja huokailulla on helppo, mutta toimiva ratkaisu. Olisin kuitenkin toivonut omaperäisempää lähestymistä, sillä mielleyhtymä Gaselleihin on väistämätön. Yhteissointi toimii hyvin, olisin toivonut, että viisikko haastaisi toisiaan enemmän. Toivoin, että he olisivat räjäyttäneet toisensa atomeiksi ja koonnut täysin uudenlaisen rakennelman.
Päästyäni lopulta Mature-levyn maailmaan kunnolla sisään suoritin kolmannen ja viimeisen takinkääntöni. Mature on lopulta enemmän kuin kahden palasensa summa, sillä viisikon yhteistyö noudattaa selkeää maturemaista linjaa. Jos kuuntelija haluaa olla laiska, levy olisi helppo tuomita Sekasin-singlen ulkokuoren mukaisena radioräppinä, mutta se kertoo lähinnä siitä, ettei ole osannut sisäistää levyä. Levyn yleisvaikutelma saattaa olla kevyt, kiitos syntikkapopahtavien taustojen, mutta kuoren alla käsitellään vaikeita aiheita kiinnostavalla tyylillä.
Kokonaisuutena Mature on monipuolisempi kuin yhtyeen aiemmat levytykset. Räpeissä yhdistyvät Erectuksen leikillisyys ja naljaileva humoristisuus, Ukrainan inho sekä debyytin melankolia. Soundillisesti Mature asettuu lähimmäs Erectusta. Monessa kohdassa Ruger Hauer kolkuttelee jo klubin ovea, mitä ei debyyttilevyn aikoihin osannut ensimmäisenä kuvitella. Levy kuitenkin elää sen sisäisistä kontrasteista, jotka muodostuvat kappaleiden välille. Kontrastia luodaan sekä äänimaiseman että tekstien avulla.
Elämän realititeettien kohtaaminen ja kypsyminen ovat levyn kantavia teemoja, joita käsitellään hyvin rugermaisella tavalla. Hermostoon iskevällä synanakutuksella käynnistyvä Typerykset jotka polttavat pilveä avoautoissa kyseenalaistaa epäkypsän elämänasenteen ja nuoruuden toilailut. Nuorena on helppo upottautua elämänhuumaan ja tilanteeseen, ettei ymmärretä tekojen seuraamuksia tai välitetä niistä. Ihmiset, jotka polttavat pilveä avoautoissa, ovat typeryksiä, koska he tekevät mahdollisimman näkyvästi asian, josta koituu jälkikäteen seuraamuksia.
Elämä voi kuitenkin lävähtää märkänä rättinä naamalle ja pakottaa ihmisen arvioimaan tilanteensa uudelleen ja edellyttämään kypsymistä ihmisenä. Mature-levyllä räppärit kohtaavat rooliensa kautta elämäntilanteita, jotka saavat heidät näkemään itsensä uudessa valossa.
Erityisesti Pyhimyksen räpeissä käsitellään hyvin paljon syöpää. Lopetuskappale Auf Wiedersehen alkaa lakonisesti: ”Hello syöpä ja muut joululahjani.” Aiemmin jo Kuljettaa-kappaleella Pyhimys räppää seuraavasti: ”Käynyt läpi sen kohtalokkaan solumuutoksen.” Näiden lisäksi Charlie Mansonin häät -kappaleen Pyhimyksen verse tulvii niin paljon viittauksia syöpään, että voisi kuvitella räppärin kirjoittavan omakohtaisista asioista. Kappaleella kertoja kutsuu itseään kapiseksi koiraksi, joka on laitettu sädehoitoon. Tämän jälkeen kulkee vihreää mailia, eli tietä vankilasta teloituspaikalle. Pyhimyksen räppäys ”bentseenirengas sormuksemme” viittaa ihmisen ja syövän ”avioliittoon”, sillä bentseeni on liuttimena käytetty neste, joka on myrkyllistä ja aiheuttaa syöpää. Koko säkeistön ajan voi kuvitella, että kertoja puhuttelee sisällään elävää syöpäläistä. Syöpä ei elä yksinään, joten lopulta säkeistö päättyy sanoihin: ”Kun ne ampuu mut nii menehdyt säki.”
Charlie Mansonin häät onkin koko albumin keskipiste, joka kiinnittää huomion erilaisuudellaan. Kappale soi akustisen kitaramelodian säestämänä kahden aggressiivisten konesoundien sävyttämän kappaleen, Krebatorion ja Amazingin, välissä. Kappaleen melankolinen tunnelma ja harmaat sanoitukset koukuttavat kappaleen äärelle.
Mature toimiva kokonaisuus, mikä osoittaa parhaat puolensa ajan kanssa.Kun levy vihdoin tuli ulos, ensin ihastuin, sitten vihastuin ja lopulta hyväksyin. Samalla se on kuitenkin myös levy, jolta olisi odottanut enemmän. Parhaimpina hetkinään levy on nerokas, muttei yllä räp-trion parhaaksi suoritukseksi. Levyn lyyrinen anti on ajoittain laiskaa ja räppärit noudattavat itselleen hyvin tuttua linjaa. Asiassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta levyltä jää ajoittain kaipaamaan raikkaampaa otetta. Muutamat kappaleet ovat selkeitä väliinputoajia, jotka unohtaa jo pian sen jälkeen, kun kappale on loppunut, kuten Fritsuja. Kokonaisuutena Mature on kuitenkin laadukas. Siitä voi erityisesti kiittää Mikko Pykärin tuottamia taustoja, joita ei voi kehua tarpeeksi. Pykäri nostaa suomiräpin tasoja.